Nykyinen elämäntyylimme asettaa jatkuvasti korkeampi vaatimuksia teknisyydelle ja laadukkuudelle etenkin käyttämiemme vaatteiden osalta. Tänään puhumme teknisistä vaatteista ja kerromme, kuinka niistä tulisi pitää huolta.
Mitä tarkoitetaan teknisillä vaatteilla?
Teknisistä vaatteista puhuttaessa tarkoitetaan vaatteita, jotka on valmistettu tietyistä materiaaleista, ja jotka on esi- ja jälkikäsitelty, jotta niihin saadaan tarvittavia ominaisuuksia. Sateella kaipaamme takkia, joka on tuulen- ja vedenpitävä, ja maastossa kulkiessamme haluamme vaatteiden pitävän meidät kuivina ja miellyttävinä. Kuinka nämä ominaisuudet sitten saavutetaan?
Plastic fantastic?
Ensinnäkin urheiluun suunnatut tekniset vaatteet valmistetaan lähes poikkeuksetta keinokuiduista. Keinokuidut valmistetaan kemiallisesti ja niiden alkuperäinen materiaali eli raaka-aine on useimmiten maaöljy. Kemiallisen valmistuksen etuna on se, että kuiduista voidaan tehdä halutun mittaisia ja niitä voidaan käsitellä niin, että ne saavat haluttuja ominaisuuksia.
Keinokuidut tulivat markkinoille ensimmäisen kerran 1900-luvun puolivälissä, kun yritys nimeltä DuPont lanseerasi polyamidin kauppanimellä nylon vuonna 1939. Idea materiaaliin tuli silkkiäistoukista ja niiden pitkistä ja vahvoista kuiduista, jotka haluttiin kopioida. DuPont on kehittänyt myös joustavan ja taipuisan kuidun elastaanin, joka tunnetaan myös kauppanimillä Spandex ja Lycra.
Keinokuiduista voidaan olla montaa mieltä, mutta tähän mennessä on ollut vaikeaa löytää korvaavia kuituja, joissa on urheiluun suunnattuihin teknisiin materiaaleihin tarvittavia ominaisuuksia. Sade-, laskettelu- ja uimavaatteiden kohdalla on tärkeää, että kangas kuivuu nopeasti ja on kestävää, minkä monet keinokuidut tarjoavat. Koska nämä materiaalit eivät ole uusiutuvia tai biohajoavia, on kiinnostavaa ja etenkin tärkeää etsiä niistä kierrätettyjä vaihtoehtoja.
Hengittävätkö tällaiset materiaalit todella?
Jos siirrymme kuiduista teknisiin kankaisiin, puhutaan niiden kohdalla usein kolmesta vaihtoehdosta: kalvosta, pinnoitetusta kankaasta ja mikrokuitukankaasta. Kalvo on ohut muovikalvo, joka laminoidaan ulkokankaan sisäpinnalle. Tavallisesti kalvoverkko on huokoista eli siinä on pieniä reikiä, jotka päästävät läpi vesimolekyylejä, vesihöyryä, mutta pitää suuremmat vesipisarat pinnallaan. Näin kalvo suojaa kangasta ulkoiselta kosteudelta, mutta siirtää samalla kehosta tulevaa kosteutta pois kankaan pinnalta. Yksi tunnetuimmista tällaisista kalvoista on Gore-Tex®.
Kankaissa voi olla myös erilaisia pinnoitteita, jotka ovat aluksi voidemaisia ja levitetään ohueksi kerroksesi kankaan alapinnalle. Voiteen kuivuttua se laajenee ja siitä tulee huokoista, jolloin se toimii kalvon kanssa samalla tavalla.
Tämän lisäksi tekniset vaatteet voivat olla valmistettu mikrokuiduista. Mikrokuitukankaat koostuvat halkaistuista, erittäin ohuista kuiduista löysinä nippuina. Kangasta kudottaessa kuitujen väliin syntyy pieni huokosia, jotka toimivat kalvon tavoin kosteutta siirtävinä. Mikrokuitujen etuna on se, että itse kuitujen rakenne tuo kankaaseen sen ominaisuudet, joten ne eivät kulu pois käytössä.
Kalvolliset kankaat ovat kaikkein halutuimpia ja niissä on tavallisesti parhaat ominaisuudet, mutta ne ovat samalla myös kalleimpia valmistaa. Lopuksi vastauksena otsikon kysymykseen; Vaatteet itsessään eivät hengitä, mutta kankaat siirtävät kosteutta iholta auttaen pitämään vartalonlämpötilan sopivana.
Untuva vastaan keinokuitutoppaus
Paleleminen ei ole varmasti kenestäkään mukavaa. Pakkaskelien saapuessa on hyvä aika tutustua myös toppavaatteisiin.
Toppavaatteissa on tavallisesti joko untuva- tai keinokuitutoppaus. Untuvan hyviksi puoliksi voidaan laskea materiaalin keveys, tiiviys ja se, että materiaali sitoo runsaasti ilmaa lämmittäen näin vaatteen käyttäjää. Huonona puolena untuvassa on se, että materiaali menettää runsaasti paksuutta ja eristystehoa kastuessaan ja kuivuu lisäksi todella hitaasti. Keinokuitutoppaus sen sijaan toimii hyvin myös kostealla ilmalla ja sateella, sillä keinokuidut eivät ime kosteutta yhtä helposti ja kuivuu nopeasti. Keinokuitutoppaus ei ole vielä yhtä lämmittävää kuin untuva, mutta kehitys menee jatkuvasti eteenpäin.
Näin tekniset vaatteet tulisi pestä:
Nämä tärkeät ja yleiset ohjeet koskevat urheiluun tarkoitettuja teknisiä vaatteita:
- Älä jätä vaatteita treenikassiin tai muuhun laukkuun, vaan tuuleta tai pese ne välittömästi.
- Sulje vetoketjut, napit ja tarrakiinnitykset ennen pesua, jotta ne eivät riko tai kuluta kangasta. Pesupussi on myös kätevä.
- Seuraa vaatteiden pesuohjeita tarkasti. Normaalisti pesu kylmässä, enintään 30 asteisessa vedessä on sopiva. Käytä nestemäistä pesuainetta.
- Vältä huuhteluaineen käyttöä, sillä se voi heikentää kuitujen elastisuutta, peittää kuidut ja kapseloida näin likaa ja bakteereita sisäänsä sekä tukkia mahdollisen kalvon tai pinnoituksen huokosia.
- Vältä kuumentamasta keinokuituvaatteita esimerkiksi rumpukuivauksella tai silitysraudalla. Ripusta vaatteet mieluummin kuivumaan.
Näin peset toppavaatteet, joissa on untuva- tai keinokuitutäyte:
- Suljet kaikki vetoketjut ja käännä vaatteet nurinpäin.
- Seuraa vaatteiden pesuohjeita tarkasti. Normaalisti pesu kylmässä, enintään 30 asteisessa vedessä on sopiva. Käytä nestemäistä pesuainetta ja älä käytä huuhteluainetta.
- Huuhtele vaate huolella.
- Jos vaatteessa on untuvatoppaus, laita pesukoneeseen ja kuivausrumpuun pari tennispalloa vaatteen kanssa, jotta untuva säilyttää paksuutensa.
- Jos toppaus on keinokuitua, ripusta vaate kuivumaan huoneenlämpöön.
- Monissa päällysvaatteissa on käsittely nimeltä DWR – durable water repellency, jonka tarkoituksena on tehdä päälliskankaasta vettä hylkivää. Tällaiset vaatteet on kuivattava lämpimässä, jotta suoja aktivoituu uudelleen pesun jälkeen. Käytä kuivauskaappia, kuivausrumpua tai silitysrautaa, mutta varmista, että lämpötila ei ole liian suuri, jotta vaate sulaa. Pintakäsittelyn kuluessa tällainen vaate voidaan käsitellä uudelleen erityisellä suihkeella.
Lisätietoja Gore-Tex®-vaatteiden huoltamisesta voit lukea
täältä.