Tämä maltillinen perheyritys Venetsiasta on valloittanut ihmisten sydämet ympäri maailman aidolla ja tinkimättömällä asenteellaan miesten pukeutumista ja tyyliä kohtaan. Unohda pikamuoti ja tutustu sen sijaan yritykseen, joka pyrkii täydellisyyteen ja muuttamaan ihmisten kulutustapoja.
Yrityksenä meille Care of Carlilla italialaisen osaston lanseeraus vuonna 2014 on ollut yksi tärkeimmistä virstanpylväistä. Se merkitsi valikoimamme merkittävää kehitystä ja sitä, että tuotevalikoimamme oli saavuttanut siihen mennessä korkeimman tasonsa. Yksi yrityksistä, joka on ollut mukanamme osaston lanseerauksesta asti, on Slowear. Yrityksen alaisuuteen kuuluu neljä omaan alaansa erikoistunutta tuotemerkkiä, joiden tuotteet ovat olleet osa modernin miehen vaatekaappia jo 50 vuoden ajan. Konserni on nimeltään Slowear ja sen omistamat tuotemerkit ovat Incotex, joka on tunnettu maailmankuuluista housuistaan, Zanone, joka valmistaa innovatiivisia neuleita, Glanshirt, joka tarjoaa rentoja arkipaitoja ja Montedoro, joka on erikoistunut takkeihin. Slowear-tuotteiden tarjonta meidän valikoimassamme on kehittynyt jatkuvasti lanseerauksesta lähtien ja tänä syksynä me lisäsimme merkin Glanshirt valikoimaamme Incotexin ja Zanonen rinnalle.
Slowear on rauhassa rakentanut maineensa erinomaisesta laadusta ja ajattomasta, italialaisesta tyylistä. Jos aikoo investoida tuotantoon ja kehitykseen kalliiden markkinointikampanjoiden sijasta, on tärkeää voida tarjoa asiakkaalle tuotteita, jotka ovat maailmanluokkaa. Jos olet yrittänyt googlettaa merkkiä, joka valmistaa parhaita miesten housuja, olet varmasti törmännyt Slowear-konsernin merkkiin Incotex. Pelkkä hyvän tuotteen valmistaminen ei kuitenkaan riitä, sillä laatutaso on myös pidettävä jatkuvasti tasaisen korkeana. Slowear on tällä tavalla luonut vuosikymmenten ajan luotettavuutta ja saanut paljon uskollisia asiakkaita ympäri maailman. Yrityksen tarina alkaa Venetsia läheisyydestä ja vuodesta 1951. Konsernin perustajaperhe Compagno kutsui meidät tutustumaan yritykseen ja sen rikkaaseen historiaan, joten me matkustimme Italiaan.
MATKA VENETSIAAN
Italian koilliskulmassa, suunnilleen siellä, mihin Adrianmeri päättyy, sijaitsee jännittävä Veneton alue ja sen pääkaupunki Venetsia. Alue on suunnattoman kaunis ja kuin suoraan jostain Bond-elokuvasta. Ennen kuin me laskeudumme Venetsian lentokentälle, joka on saanut nimensä tunnetun tutkimusmatkailijan Marco Polon mukaan, me lennämme sadunomaisen laguunin yli, jossa tuhannet joet ja järvet ovat osa maisemaa. Historialliselle lentokentälle laskeuduttuamme me olemme valmiita tähän jännittävään seikkailuun ja jätämme manner-Italian taaksemme. Suuntaamme veneellä kohti horisonttia ja kaukana siintävää kaupungin siluettia. Vaikka kaupunki ja sen historia tunnetaan laajalti, tuntuu ajatus ”kelluvasta kaupungista” silti hyvin käsittämättömältä. Tuhansia vuosia vanha kaupunki, joka on rakennettu puusta ja kivistä keskelle laguunia ja satoja saaria.
Kaupunkia lähestyessämme voimme nähdä korkeiden, majesteettisten palatsien kohoavan sienien lailla maasta ja tunnemme alueen ja kaupungin tuhat vuotisen suuruuden. ”La Serenissima”, seesteinen on sana, jolla monet runoilijat ja kirjailijat ovat kuvailleet kaupunkia ja me ymmärrämme nyt miksi. Ajamme veneellä hitaasti kaupungin toisinaan erittäin kapeita kanaaleita pitkin ja nautimme meditatiivisesta rauhasta, jonka tunnemme hiljalleen keinuvassa veneessä. Tämä rauha on selkeä kontrasti vilkkaalle turismille, jonka näemme valtaavan kaupungin kadut. Turismilta on vaikea välttyä kokonaan ja me emme voi olla miettimättä sitä, miltä kaupunki on näyttänyt aikana, jolloin sen suurimpina ongelmina olivat Napoleonin tai ottomaanien valloitusyritykset, eivätkä amerikkalaiset tai japanilaiset turistit. Vaikka kaupungissa on vain reilu 50 000 asukasta, vierailee siellä yli 25 miljoonaa turistia vuosittain. Tosiasia on myös, että pienten saarten pinta-ala ei anna paljoa tilaa muulle toiminnalle kuin turismille, kalastukselle ja pienimuotoiselle maanviljelylle.
Venetsia ei ole mikään tavallinen paikka. Asukkaat ovat taistelleet niin visigootteja ja hunneja kuin ottomaaneja ja ranskalaisiakin vastaan. Koska alue on toiminut tuhansien vuosien ajan merten suurvaltiaana ja Euroopan kaupallisena keskuksena, ovat venetsialaiset lievästi ilmaistuna saaneet kokea valtavia koettelemuksia. Tämä on tehnyt väestöstä epäilemättä niin vahvan, että he selviävät helposti nykyajan ja tulevaisuuden haasteista.
SLOWEAR - PERHEYRITYS
Isäntämme matkan aikana on karismaattinen Roberto Compagno, joka omistaa ja johtaa yritystä yhdessä veljensä Marzion kanssa. Yrityksen perusti alun perin heidän isänsä vuonna 1951 paikkakunnalla nimeltä Mira, joka sijaitsee Venetsian läheisyydessä. Yrityksen ensimmäinen nimi oli Carlo Compagno Confezioni ja se oli housuihin erikoistunut tekstiilialan yritys. Nykyään yritys tunnetaan nimellä Slowear ja sillä on housujen lisäksi muitakin erityistoimialoja. Asiantuntijuus on yritystä hyvin kuvaileva sana, sillä liiketoiminta rakentuu vahvalle pohjalle, jossa ei välitetä pahemmin muodista ja trendeistä, vaan keskitytään laatuun ja innovaatioon.
Perheyritys on hyvin toimintaa kuvaileva sana, sillä eri Slowear-merkkien yhteinen synergia herättää selkeän tunteen yhtenäisestä perheestä. Tämä tunne vain vahvistuu vierailumme aikana, koska tapaamme monia taitavia henkilöitä, jotka ovat työskennelleet yrityksessä suurimman osan elämästään. He ovat luonnollisella tavalla tulleet osaksi Slowear-perhettä, joka ulottuu paljon veljesten perhesuhteita pidemmälle. Jotkut ovat työskennelleet yrityksessä jo isän ollessa yrityksen johdossa ja matkaisäntämme Robertollakin jo on yli 40 vuoden kokemus yrityksessä työskentelystä.
ARMEIJAN UNIFORMUISTA PITKÄIKÄISIIN LAATUTUOTTEISIIN
Vuonna 1951 perheen isän perustaessa yrityksen Eurooppa ja Italia olivat yhä raunioina ja muun muassa tekstiilituotannosta oli suurta pulaa. Tästä syystä Carlo Compagno pystyi hyvin kehittämään yritystään ja ensimmäisten vuosien ajan hän valmisti uniformuja, joita toimitettiin muun muassa Italian armeijalle ja Britannian ilmavoimille Royal Air Force. Ajan myötä tuotanto kehittyi myös siviilien työvaatteisiin, ja kun Roberto ja Marzio tulivat 80-luvun alussa mukaan kuvioihin, oli tämä käännöskohta yrityksen historiassa.
Yrityksen oli tehtävä valinta; jatkaisivatko he tuotteiden valmistamista muille yrityksille ja julkisille toimijoille kuten aiemmin, vai alkaisivatko he myydä yksityishenkilöille. Saman linjan jatkaminen olisi tarkoittanut, että tuotanto olisi siirrettävä idempään, joten yritys päätti kehittää tuotantoaan yksityishenkilöille sopivampaan suuntaan. Koska yritys osasi parhaiten housujen valmistuksen, siitä tuli luonnollisesti heidän erityistoimialansa, jota he ryhtyivät kehittämään. Näin syntyi merkki nimeltä Incotex. Nimen kylmän oloinen vivahde, joka on peruja tekstiilituotannon ajalta, ei ehkä heti tuo mieleen niitä räätälöityjä housuja, joita merkki valmistaa. Yritys arvostaa syvästi omaa historiaansa tekstiliituottajana ja on hyvin ylpeä kaikista tuotantokehityksen, valmistelun ja viimeistelyn vaiheista.
NÄIN SYNTYI SLOWEAR
”Yhtä merkkiä myyvät liikkeet ovat tylsiä!” toteaa Roberto keskustelumme aikana. ”Rakastan putiikkeja, joiden omistajat ovat valikoineet tarkkaan myytävät tuotteet ja asettaneet ne tiettyyn yhteyteen”. Hänellä oli aluksi visio myymälän perustamisesta, mutta kuten hän itse kertoo, on hankalaa pitää pystyssä putiikkia, joka myy ainoastaan housuja. Vaikka Incotex on vahva tuotemerkki, eivät he halunneet laajentaa tämän merkin valikoimaa paitoihin tai takkeihin. Veljekset päättivät sen sijaan ostaa itselleen muita yrityksiä, joilla oli samat arvot kuin heillä itsellään, ja jotka olivat oman alansa asiantuntijoita. Vuosien varrella he ostivat takkivalmistajan Montedoro, jossa Giorgio Armani työskenteli ennen oman merkkinsä perustamista, sekä neuleisiin erikoistuneen merkin Zanone ja paitavalmistajan Glanshirt. Nämä neljä merkkiä loivat perustan konseptille nimeltä Slowear, jonka ideana oli tarjota modernille miehelle kaikkea hänen tarvitsemaansa. Samalla veljekset halusivat konseptin toimivan vastapainona pikamuodille ja nykyajan massakulutukselle.
”Slowear on elämäntyyli ja filosofia, joka on yhteinen kaikille neljälle tuotemerkille”, Roberto kertoo. On mahdotonta olla ajattelematta toista konseptia, joka sai alkunsa pohjois-Italiassa vuonna 1986. Kyseessä on tietenkin ”Slow Food”-liike, joka syntyi vastareaktiona tunnetumalle käsitteelle ”Fast Food” (pikaruoka). Veljekset oppivat Slow Food-liikkeen ansiosta olemaan harkitsevaisempia, investoimaan tuotteeseen enemmän sekä syömään vähemmän ja paremmin. Samat perusperiaatteet koskevat myös vaatteiden hankkimista ja on selvää, että jokainen vaatekappale on erityisen tärkeä Robertolle. Periaatteet koskevat kaikkea aina tuotekehityksestä ja innovaatiosta itse tuotantoon ja housujen viimeistelyyn sekä myös toiminnan eettiseen ja moraaliseen puoleen. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa ympäristön kunnioittamista, ihmisten kulutustapojen muuttamista sekä jotain niin konkreettista kuin työntekijöistä huolta pitämistä etenkin niissä tehtaissa, mistä kaikki sai alkunsa. Näitä arvoja käytetään Slowear-tuotteiden valmistuksessa, mutta se ei näy niissä välittömästi. Incotex-chinot ja Zanone-neule ovat hyvin arvostettuja ja kannattaa nähdä investointina, josta tulee pitää hyvää huolta. Jos ostat oikean tuotteen ja huollat investointiasi, tulee tuotteen elinikä olemaan entistäkin pidempi, mikä on hyväksi niin itsellesi kuin ympäristölle.
HOUSUJEN VALMISTUKSEN TAIDE
Jotta tuotetta voi kunnioittaa, on tärkeää ymmärtää sen taustat, ja kuinka paljon aikaa ja energiaa taitavat käsityöläiset ovat käyttäneet sen valmistamiseen. Kun esimerkiksi ostat uudet housut, saa se tietty kangaskappale uuden elämän, ja on helppoa unohtaa, millaisen matkan housut ovat kulkeneet ennen kuin saat ne käsiisi. Incotex-housujen valmistus alkaa metritavaran eli itse kankaan valinnasta. Tämä on erittäin tarkka prosessi, sillä Slowear on aina panostanut tutkimukseen ja innovaatioon. Harva yritys on yhtä paljon mukana kankaan valmistelussa ja kehityksessä. Kun ylellinen materiaali on valittu, sille tehdään erilaisia testejä ja käsittelyjä. Tällaisen käsittelyn avulla on luotu muutama vallankumouksellinen ja patentoitu metritavara, jotka ovat päätyneet Milanon tiedemuseon epätavallisen innovatiivisten ominaisuuksiensa ansiosta. Esimerkkejä tällaisista kankaista ovat yrityksen ChinoLino, FlexWool ja IceCotton. Kun materiaali on käsitelty ja värjätty valmiiksi, housut kaavoitetaan ja ommellaan valittuun malliin ja istuvuuteen. Tämä valmistusprosessin osa on erittäin tärkeä ja se sisältää monia tarkastusmomentteja, joiden avulla varmistetaan, että housut vastaavat niille asetettuja standardeja.
Yksi asioista, mikä tekee merkistä Incotex laadukkaan, on sen kyky olla johdonmukainen ja pitää laatunsa tasaisen korkeana. Merkillä on joukko kiinteitä istuvuuksia ja malleja, jotka eivät ole oikeastaan muuttuneet vuosien aikana. Monet merkin asiakkaista ovat uskollisia juuri sen vuoksi, että he tietävät saavansa saman laadukkaan tuotteen jokaisella ostokerralla. Tällä alalla näkee harvoin samaa turvaa ja uskottavuutta. Mitään ei jätetä sattuman varaan. Käännä huvin vuoksi Incotex-housusi nurin perin ja tutki sepaluksen kohdalla olevia yksityiskohtia ja lahkeiden sivusaumoja tarkasti. Huomaat varmasti, että kaikki on tehty pelottavan hyvin. Sisäpuolen ulkonäkö ei toki ole se tärkein asia housuissa, mutta sitä voidaan kuitenkin pitää todisteena siitä perusteellisuudesta ja tarkkuudesta, jota yrityksen kaikki toiminta henkii.
KAUPUNKI HÄMÄRÄSSÄ
Vietettyämme päivän tehtaassa, joka sijaitsee pienessä kaupungissa nimeltä Mira, joka on manner-Italiassa, Venetsian ulkopuolella, me suuntaamme illaksi paikalliseen ravintolaan kaupungin ulkolaidalle ja parkkeeraamme veneemme tietenkin aivan illallispöytämme alapuolelle. Täällä kuljetaan kaikkialle veneellä. Kun Roberto kertoo, että hän on periaatteessa varttunut tehtaan sisällä, uskomme, että loput ajasta on hän viettänyt veneen kannella. Hän ohjaa venettä kapeiden kanaaleiden läpi ongelmitta ja meistä erittäin miellyttävää olla miehen seurassa, joka tuntee paikat kuin omat taskunsa. Pimeyden laskeutuessa meidät kuljetetaan hotellille kaupungin läpi valkoisten palatsien valaistessa taivaanrantaa. Tunnelman valtaa uskomaton rauha. Emme näe muita veneitä tai turisteja missään ja meistä tuntuu kuin olisimme ajautuneet toiselle aikakaudelle. Kuka keksi rakentaa kelluvan kaupungin marmorista? Oikeastaan kysymys on aivan turha, sillä toisinaan on vain parasta nauttia kaikesta kauniista ympärillä olevasta. Olipa kyseessä sitten merkittävä historia, vaikuttava arkkitehtuuri tai yksinkertaiset, taitavasti valmistetut puuvillahousut.