Siitä ei ole epäilystäkään, että vintage-kellojen markkinat ovat laajentuneet räjähdysmäisesti viime vuosien aikana. Todella hyvä kello voi maksaa nykyään jopa yhden vuosipalkan verran. Millainen sitten on todella hyvä kello? Vanhoista autoista puhuttaessa mainitaan usein käsite ”mint condition”, joka tarkoittaa, että autossa on mahdollisimman paljon alkuperäisosia ja auto on hyvällä kunnossa. Vintage-kellojen kohdalla tämä viimeksi mainittu, hyvä kunto, on pitkälti mielipideasia. Keskustelimme asiasta Thomas Denken kanssa, joka on yksi kellofoorumin Klocksnack perustajista ja kirjan Klockor kirjoittaja. Hän auttaa meitä ymmärtämään asiaa paremmin.


Testaamme kelloa Tudor 7928 vuodelta 1964. Thomaksella itsellään on Rado Purple Horse 70-luvulta.

”Kelloja voi verrata taiteeseen. Taidemaailmassa on aina tiettyjä tauluja ja taiteilijoita, jotka ovat suositumpia kuin toiset. Sama koskee myös kelloja. Tietyt mallit ja sarjanumerot tulevat aina olemaan himottuja”, kertoo Thomas. Hän kertoo myös, että monet keräilijät ovat valmiita maksamaan enemmän kellosta, joka on kulunut. Markkinoilla tai etenkin vintage-piireissä on tietynlaista hehkutusta kulutusta ja patinaa kohtaan ja Thomas kertoo meille tarkemmin muutamasta patinatyylistä.

Gilt dial

”Lyhyesti sanottuna gilt dial tarkoittaa, että kellotaulu on kiiltävän musta mattapintaisen sijaan ja kaikki kellotauluun kirjoitettu teksti on kullanväristä. Vanhoissa kelloissa myös kaikki indeksit ovat kellertäviä, sillä ennen vanhaan ne maalattiin tritiumilla, joka on ajan mittaan kellertyvä, radioaktiivinen aine. Sanaa gilt käytetään kuvaamaan ylipäätään kaikkia jalometallein kirjoitettuja tekstejä ja sen vuoksi sillä tarkoitetaan myös hopeanväristä tekstiä. Merkin Rolex vintage-kello, jossa on massatuotantona tehty kellotaulu, voi olla uskomattoman kallis, mutta malli, jossa on gilt dial, on vielä sitäkin huomattavasti kalliimpi.”

Ghost bezel

”Tämä ilmiö syntyy, kun kellonkehän (bezel) värisävy on muuttunut. Kyse on siitä, että minuuttikehä on haalistunut ajan myötä ja se on saanut harmahtavan tai sinertävän värisävyn monen vuoden käytön jälkeen. Jotkut yrittävät matkia tätä käyttämällä lämpöä ja klooria, mutta lopputulos on usein aidosta poikkeava."

Tropical dial

”Värisävyn muutoksesta on myös kyse, kun puhutaan käsitteestä tropical dial. Tällöin kellotaulun väri on muuttunut mustasta rusehtavaksi. Monet ovat siitä eri mieltä, miten tropical dial on syntynyt, mutta minä uskon kellotaulun haalistuneen auringossa ajan mittaan. Sama ilmiö voi syntyä myös, jos kello on altistunut yhtäaikaisesti kosteusvauriolle ja UV-säteilylle, mutta mielestäni tällöin kyseessä on vaurio, eikä patinoituminen.”


Rolex 5513 vuodelta 1963, jossa on gilt dial.

Thomas kertoo, että patinoilla on lukemattomia eri nimityksiä, joista toiset ovat toisia tunnetumpia. ”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että touhu on mennyt vähän liian pitkälle, sillä ”oikeanlaisesta” patinasta voidaan maksaa huimia summia.” Kysymme Thomakselta syytä siihen, miksi vintage-kellojen patina on noussut niin suureen suosioon viime vuosina, ja hän kertoo meille, että hän näkee siinä paljon yhtäläisyyksiä muihin samankaltaisiin asioihin, kuten vinyylilevyihin, jotka ovat tulleet uudelleen muotiin. ”Koska elämme nykyään digitalisoituneessa maailmassa, uskon, että monet kaipaavat sen vuoksi vanhoja asioita. Vannoutuneet kameranörtit yhdistävät uuteen Leica-kameraansa vanhan objektiivin ja musiikkinörtit ostavat vanhoja Bang Olufsen-neuloja vinyylisoittimiinsa saadakseen oikeanlaisen soundin. Uskon tämän käyttäytymisen peilautuvan myös kellomaailmaan.”


Kuvassa vasemmalta: Rolex Submariner 16610, Timex tuntemattomassa mallissa manuaalisella koneistolla, Silvana viistoon hiotulla lasilla ja ruotsalaisella päivämääränäytöllä, Sjöö Sandström Royal Capital teräksestä, Rado Purple Horse 70-luvulta, Tudor 7928 vuodelta 1964 ja Rolex Submariner 5513 vuodelta 1963.

”Kello ostetaan tunteella, ei ajatuksella”

Kelloa hankkiessa pitää harkita monia asioita ja Thomas kertoo siitä meille lisää: ” Vintage-kellojen kohdalla kannattaa muistaa tiettyjä asioita. Minun mielestäni tärkeintä on olla ostamatta kelloa, josta ei tiedä mitään ja ostokseen kannattaa panostaa niin, että kello tulee ostettua tunteella, ei ajatuksella. Tämä koskee toki myös uusia kelloja. Tutustu kelloon tarkkaan, kun olet päättänyt, minkä aiot ostaa. Lue kellosta kirjoista ja keskustelupalstoilta ja tutustu siihen tarkasti kellokauppiaan luona. Yritä myös selvittää, kuinka kauppias on hoitanut aiemmat kauppansa.” Thomas jatkaa ja selittää, että vintage-kellojen kohdalla on aina olemassa omat riskinsä. Hän painottaa kuitenkin, että paras tapa välttää kopioita, on lukea ja vertailla. ”Kopio on usein melko helppo huomata, jos tietää, mitä katsoa. Hankalampaa tämä on aitojen kellojen kohdalla, joihin on lisätty epäaitoja osia. Sellaisessa tapauksessa pitää vain luottaa kellon myyjään”, hän lisää.

Tulevaisuuden klassikoita

Yhä useammat kellovalmistajat ovat huomioineet vintage-kellojen kysynnän nousun ja ala on vastannut tähän kysyntään myös uusien kellojen tuotannon puolella. Thomas selittää asiaa lähemmin: ”Monet valmistajat ovat huomanneet, että vintage-kellot ovat vieneet heiltä suuria markkinaosuuksia. Sen vuoksi yhä useammat valmistajat ovat lanseeranneet uudelleen vanhoja mallejaan uusina versioina. Tällaisia kelloja taitavasti lanseeranneita merkkejä ovat muun muassa Tudor, Timex ja Seiko.” Hän kertoo myös uskovansa, että monet haluavat tulevaisuudessa luoda patinan itse omaan kelloonsa. ”Minun mielestäni omaan ranteeseen on varmasti mukavampi katsella eläkeläisenä, kun voi muistella kaikkia hetkiä, joissa kello on ollut mukana. Näin ollen jokainen naarmu ja patinointi omaa käsialaani, eikä kenenkään muun aiheuttamia.” Lopuksi hän haluaa vielä muistuttaa: ”Älä siis ihmeessä ikinä kiillota kelloasi.”