Kun tapaamme Erikin, hän painottaa tuntevan itsensä pääasiallisesti jalkapalloilijaksi. Siinä ei tietenkään ole mitään kummallista, sillä se on ollut hänen ammattinsa jo useiden vuosien ajan ja hän on muun muassa pelannut Celticin ja nykyisen seuransa FC Midtjyllandin edustusjoukkueissa. Samalla Erik tunnustaa, että hän ei ole mikään stereotyyppinen jalkapalloammattilainen.

Eri kertoo: ”Monet joukkuetovereistani eivät ole kovinkaan kiinnostuneita taiteesta, arkkitehtuurista ja vaatesuunnittelusta. Eivät ainakaan samalla tavalla kuin minä. Kiinnostukseni estetiikkaan ja sen kautta vaatteisiin ja tyyliin periytyy lähes yksinomaan isältäni.”

Hänen isänsä ja äitinsä varttuivat Ukrainassa Neuvostoliiton aikaan. Isä Sergei Sviatchenkon ammatti taitelijana ja arkkitehtuurina ei kuitenkaan ollut kovinkaan hedelmällistä rautaesiripun takana.

”Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, muuttivat minun vanhempani Tanskaan, missä he pystyivät luomaan uuden elämän itselleen sekä minulle ja sisaruksilleni. Olen siis syntynyt Tanskassa, ja siellä isäni taiteilijanura sai myös kunnolla tuulta alleen.”



Huomaamme, kuinka Erik ihailee isäänsä. Hän kertoo innolla, kuinka hänen isänsä kiinnostus vaatesuunnittelua ja vaatteita kohtaan sai hänetkin kiinnostumaan miehisestä tyylistä.

Erik kertoo: ”Lapsena ollessani minut puki aina isäni. Hänellä oli, ja on toki yhä, hyvä tyylitaju ja ymmärrystä pukeutumista kohtaan. Noin 10 vuotiaana aloin valita asuja hänelle ja hän todella käytti minun valitsemiani vaatteita. Ymmärsin silloin, että myös minä olin hyvin kiinnostunut vaatteista.”

Heidän yhteinen kiinnostuksensa tyyliä ja vaatteita kohtaan kasvoi vuosien varrella ja vuonna 2009 he aloittivat yhdessä blogin Close Up and Private. Blogin kautta he ovat antaneet tyylineuvoja, tehneet kaupallisia yhteistöitä ja suunnitelleet pieniä vaatemallistoja lukijoilleen, ja kaikki tämä on tietenkin tehty kunnioittaen perinteistä ja klassista miestentyyliä.

Erik jatkaa: ”Isäni työhön taiteilijana kuuluu runsaasti matkoja eri gallerioihin ja muihin paikkoihin, joissa voi esitellä taidetta. Muistan hyvin erään matkan, jolla minä oli mukana, kun vierailimme Paul Smithin lippulaivaliikkeessä Lontoossa. Paulin itsensä oli tarkoitus suunnitella isäni pikkutakkiin vuorin, joka esittäisi The Beatlesin albumia ’Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band’. Sekä Paul että isäni ovat suuria The Beatles-faneja, joten he ystävystyivät nopeasti. Lähes kaikella, mitä teemme blogiimme, on jonkinlainen yhteys taiteeseen yhdessä vaatteiden kanssa.”

Keskustelu siirtyy Erikin omaan tyyliin, jonka hän kuvailee olevan klassinen, johon hän on poiminut inspiraatiota 50- ja 60-luvun tyyleistä. The Beatles on ollut tärkeässä asemassa Erikin varttuessa, sekä musikaalisesti että tyylillisesti.

”Saan usein kysymyksen, olenko menossa juhliin tai vastaavaa, kun olen pukeutunut pukuun. Minulle puku on kuitenkin kaikista luonnollisin tapa pukeutua.”

Erik kertoo: ”Lapsuuteni ja nuoruuteni aikana kotonani kuunneltiin usein The Beatlesia. Olen aina hakenut innoitusta heidän tyylistään pukeutuessani. Yksi esimerkki on puku yhdessä kapenevan mallisen solmion kanssa. Saan usein kysymyksen, olenko menossa juhliin tai vastaavaa, kun olen pukeutunut pukuun. Minulle puku on kuitenkin kaikista luonnollisin tapa pukeutua.”

Erik painottaa myös, että hän pukeutuu mielellään vaatteisiin, jotka edustavat pääasiassa klassista tyyliä, mutta joissa on jokin moderni ja näyttävä puoli.

Erik jatkaa: ”Totta kai käytän välillä myös rennompia vaatteita. Pidän vaatteista, jotka ovat pohjimmiltaan hyvin perinteisiä, kuten oxford-paita tai neuletakki. Mielestäni merkki Thom Browne on erittäin taitava sellaisten vaatteiden luomisessa ja ne puhuttelevat minua. He tekevät klassisista vaatteista jännittävämpiä lisäämällä niiden muotoiluun jotain uutta ja mielenkiintoista. Minulla ei ole tapana muuttaa tyyliäni hetkittäisten trendien mukaan. Omaan tyyliinsä voi mielestäni kuitenkin aina lisätä pieniä ajanhengen mukaisia elementtejä, joilla saa tehtyä tyylistään eläväisemmän.”