Teksti: Mikael Vallin
Kuvat: Ted Olsson
Tapasimme Bernhard Roetzelin arvostetun Cölln-nimisen ravintolan nurkkauksessa Hampurin keskustassa. Hän saapui paikalle kävellen poikkikatua pitkin pukeutuneena irlantilaiseen tweedistä valmistettuun hattuun, saksalaisvalmisteiseen kaulaliinaan ja klassiseen lodentakkiin, joka istuu hartioilta juuri sopivan tiukkaan, jotta alle mahtuu mittatilaustyönä valmistettu kukonaskelkuvioitu, tweedkankainen puku. Väriltään hattu, kaulaliina ja takki ovat eri vihreän sävyisiä, jotka kuitenkin ovat kauniisti tasapainossa keskenään.
Tarkoituksenamme oli keskustella muutaman tunnin ajan hänen näkemyksestään vaatteisiin ja klassiseen tyyliin. Tunsin itseni hieman hermostuneeksi. En yleensä jännitä haastattelujen tekoa, mutta tämä tuntui jollain tapaa suurelta ja merkitykselliseltä. Roetzel oli päivää ennen ollut Düsseldorfissa messuilla, joilla hän oli pitänyt kaksi luentoa käsintehdyistä kengistä. Nämä luennot ovat osa hänen uuden käsintehtyjä kenkiä käsittelevän kirjansa lanseerauskampanjaa. Kirjailijantyönsä lisäksi Roetzel työskentelee luennoitsijana ja kouluttajana sekä jonkinlaisena ”bespoke”-oppaana yksityishenkilöille.
Keskustelumme alkoi Bernhardin oman tyylikiinnostuksen alkuperästä. Kysyin kiinnostuneena, tuleeko hänen kiinnostuksena luontaisesti muiden perheenjäsenten kautta, vai onko kyseessä täysin hänen oma kiinnostuksenkohteensa:
”Vartuin Hampurin ulkopuolella olevalla paikkakunnalla. Isäni oli termodynamiikan professori ja hän pukeutui luonnollisesti pukuun, kauluspaitaan ja solmioon kuten miehet siihen aikaan tekivät. Hän ei ollut sen erityisemmin kiinnostunut pukeutumisesta. Oma kiinnostukseni viralliseen tyyliin heräsi klassisten 30- ja 40-luvun elokuvien kautta. Niistä innoittuneena tulkitsin alkuun klassista englantilaista tyyliä ja amerikkalaista Ivy-liigatyyliä. Huomasin jo aikaisin vintage-vaatteiden arvon ja aloin arvostaa hyvin tehtyjen vaatteiden laatua ja tunnetta.”
Puhuimme intohimoisesti Roetzelin tutkimusmatkoista eri putiikkeihin ja vaatevalmistajien luokse ympäri maailman. Tämän lisäksi keskustelumme siirtyi myös siihen, kuinka klassisesti tyylikkäät vaatteet ovat yhteydessä terveelliseen elämäntapaan. Hän pohti asiaa seuraavasti:
”Jos miesten muotia katselee pitkälle ajassa taaksepäin, voi huomata, että vaatteet on leikattu terveellistä elämäntapaa edustavan vartalomallin mukaisesti. Toki puvun avulla voi tasapainottaa ja imarrella käyttäjän vartalonmuotoa ja tasapainottaa mittasuhteita. Loppupeleissä useimmat klassista tyyliä edustavat vaatteet ovat kuitenkin suunniteltu terveelle ja treenatulle vartalolle.”
Roetzel jatkaa: ”En tuomitse tupakanpolttajia, mutta minusta on kummallista, että tupakointi ja alkoholin juominen ovat saaneet jälleen jalansijaa miesten pukeutumisen ympärillä pyörivissä piireissä. Jos elää tavalla, jossa tupakointi ja juopottelu ovat jatkuva osa elämää, tulee vartalosta nopeasti jotain muuta kuin terveellisen näköinen, jolloin vaatteetkaan eivät enää istu hyvin päälle.”
Roetzel on opiskellut graafista suunnittelua ja hänellä on sen vuoksi sekä teoreettista tietämystä että käytännön kokemusta mittasuhteiden ja istuvuuden tärkeydestä. Koko keskustelun aikana tärkeimmäksi viestiksi nousi istuvuuden erittäin tärkeä asema. Totesimme yhdessä, että kiinnostus vaatteita ja tyyliä kohtaan tulee paljon hauskemmaksi, kun tietää, mikä saa vaatteet näyttämään hyvältä käyttäjän päällä.
Bernhard käy juoksulenkeillä pitääkseen itsensä hyvässä kunnossa. Hänellä on kiehtovan lämminhenkinen, avoin ja sydämellinen persoonallisuus, joka vangitsee kuuntelijan helposti. Hän on erittäin osaava, kekseliäs ja hänellä on aina jokin todella fiksu mielipide tai anekdootti tilanteeseen tai keskustelun aiheeseen liittyen. Kun me keskustelimme virallisesta pukeutumisesta nykyajan yhteiskunnassa, totesi hän, että väljän mallinen ja huonosti istuva musta puku yhdessä heikkolaatuisten mustien kenkien kanssa on erittäin tavallinen näky bisnesmiesten joukossa. Monet uskovat yhä, että musta on se ainoa oikea värivalinta. Nuoremmat sukupolvet ovat vihdoin ymmärtäneet tummasinisen puvun ja ruskeiden kenkien hienouden.
Tiedustelin, mitä hyvästä miesten vaateliikkeestä tulisi löytyä ja Bernhard vastasi seuraavaa: ”Tämä saattaa kuulostaa utopialta, mutta mielestäni hyvässä putiikissa on vuoden ympäri hyvä perusvalikoima sesongeista riippumattomia vaatteita. Putiikista tulisi löytyä pukuja ja pikkutakkeja sekä kevyistä että paksummista kankaista vuodenajasta riippumatta. Sama koskee myös ajattomia neuleita ja housuja.”
”Care of Carlilla on melko kattava valikoima. Se heijastaa tämän hetkistä muotia todella hyvin, mikä on luonnollista, sillä valikoimaan ei voi lisätä tuotteita, joita asiakkaat eivät halua ostaa. Kokonaisuudessaan valikoima sopii hyvin pohjois- ja keskieurooppalaiseen makuun. Uskon, että putiikki tulee menestymään hyvin Saksassa, sillä te tarjoatte paljon perinteistä, mutta kuitenkin nykyaikaistettua anglo-amerikkalaista tyyliä sekä erittäin modernia ja urbaania tyyliä ja athleisure-muotia. Uskon sen olevan oikein hyvä yhdistelmä.” Roetzel on valinnut muutaman suosikkituotteensa meidän valikoimastamme:
Roetzelista saa helposti sellaisen kuvan, että hän erittäin muodollinen ja konservatiivinen henkilö pukeutumisen suhteen, joka mielellään kertoo tyylisäännöistä ja kielloista. Tämä on kuitenkin täysin väärä olettamus. Hänen persoonallisuudestaan ja mietteistään huokuu inspiroivaa luovuutta ja uteliaisuutta sekä innostusta mittatilausvaatteita kohtaan.
Roetzel kertoi mietteliäänä: ”Tapaan usein seuraajiani ja kirjojeni lukijoita, jotka pukeutuvat niin korrektisti, että ilo ja luovuus lähes katoavat heidän tavastaan käyttää vaatteita. He ovat toisin sanoen pukeutuneet mallin mukaan. Tällaista näkee usein myös nuorempien sukupolvien kohdalla. Vaatteissa ja tavassa, kuinka niitä käyttää, on oltava ripaus rentoa leikkisyyttä. Viimeisen päälle värien ja vaatteiden suhteen yhdistellyt asukokonaisuudet tuntuvat usein liian harkituilta. Asussa tulee olla uteliaisuutta ja iloa, jotta se vaikuttaa kiinnostavalta.”
Hän jatkoi: ”Olen ollut korkeavyötäröisten housujen, joissa on muotolaskokset, puolesta puhuja jo noin 20 vuoden ajan. Nykyään niitä näkyy yhden, jos toisenkin miehen jalassa ja lähes kaikissa sosiaalisen median kanavissa, joissa keskitytään miesten vaatteisiin. Groucho Marx on kuvannut tätä tunnetta hyvin lausunnossaan: ’En halua kuulua kerhoon, joka haluaa minut jäsenekseen’. ” Rotzelin käyttämässä mittatilaustyönä tehdyssä puvussa on leikkaus, johon on haettu innoitusta tyylikkäältä 60-luvulta. Housuissa on melko matala vyötärö ja huomattavia yksityiskohtia, kuten frogmouth-taskut, jotka nostavat housujen tyylitasoa entisestään.
Bernhard Roetzel vaikuttaa monista virallista pukeutumista ja tyylitietoutta käsittelevistä kirjoistaan huolimatta luovalta kapinalliselta ja vahvalta individualistilta. Hänen tapoihinsa ei kuitenkaan kuuluu violetilla hatulla tai kirkkailla väreillä yrittää saada katutyylivalokuvaajien huomiota. Hänen jatkuva intohimonsa sekä syvä tietämyksensä ja omistautumisensa ovat hänelle tapoja löytää uusia ulottuvuuksia ja tulkintoja klassisesta miesten tyylistä. Ja se on mielestäni sydäntä lämmittävää.
Jatkoimme päivää kävelemällä eri puolilla Hampurin keskustaa. Roetzel kertoi osaavasti ja hyvin yksityiskohtaisesti kaupungin arkkitehtuurista ja kulttuurinähtävyyksistä. Kun tiemme päivän lopuksi erosivat, tuntui minusta siltä, että hyvästelin rakkaan tuttavan ja tulevan ystävän.
Vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin löytyvät täältä.
Pyrimme vastaamaan kaikkiin viesteihin arkisin 24 tunnin sisällä.